Tuo oli tonttu Nopsajalka
riihitonttujen rotua.
Ammattinsa on oleilla
haltijana tässä talossa.
Hänpä tuossa illan suussa
kuuli kaukasen jytinän
ukonilman uhkaavana
tuolta luokse jo tulevan,
likemmäksi lähestyvän.

Ei uso ukko silimiänsä,
näkimiänsä näilt' jalolta.
Repäs rillinsä nokalta,
okulaarit otan läheltä,
hinkkas huurua hihalla,
kihnutteli kintahalla,
- sitten koitti taas sihata,
ääntä kohti ällistellä
tuolta linssien lomasta,
kehyksien katvehesta.

Kylläpä siellä on tulossa
Rantakatua rapistamassa,
päin Klubia päkittämässä
sakki saamarin ilonen,
joukko hurjan hullaantunut.

Kaikki on tytöt tykönä,
silmän ilot siell' mukana,
joita ilman ois' elämä,
niinku pelkkä pilvipäivä,
dumppilista tuota paksu
konehuoneesta tuleva,
testiajon terveisinä.

* * * * *

Teistä tykkään mä kovasti,
likat niin likeltä mukavat,
tuntumalta turvalliset,
lohuttajat loistavimmat,
tangon tahdissa parahat,
valssissakin vallattomat!

Kyllä vieläkin enemmän
teille tässä lirkuttaisin,
höpöjuttuja puhuisin,
vaan kun on vaimo mukana,
oma eukkoni edessä,
kultaseni kainalossa,
niin enpä liikoja lurita,
kukerra, kuin kukko teille
- kunhan riittäisi resurssit
voimavarat vallattomat
ees mun vaimolle omalle
ekavuoron valtiaalle,
vakituiselle varalle,
prioriteetin haltijalle!

Toiseksensa, teilläkin on
omat ukkonna mukana,
ystävät niin ymmärtävät,
tosi paikassa pätevät.
Vaan en viittis tangon tahtiin
niijen kanssa taaperrella,
enkä valssista välitä,
jos ois poika partnerina

Pannaanpa suorahan kravatti,
esivaate vaaterihin,
palataan jo pakinassamme,
höpinässä hyppivässä
tuohon juttuhun takasi,
jota alkulausehessa
oli tarkoitus takua,
tiettäväksi toimitella:

* * * * *

Kaikki on pojat mukana
täysin juhlatämmingissä
ilvesluonnolla hyvällä!
Napit on kiinni kiskottuna,
tukka taakse kammattuna,
kaiken katteeksi kravatit
kurkkua kuristamassa.

Vaan on varmasti varalla,
syvemmällä sykähtämässä
rinnoissamme karvaisissa
muutakin ku taskumatti:
Juhlamieli on mukana,
villi vimma viritetty,
halu hurja hahmotettu
aikapommina kytevä
ilmaisua ehtimässä.

Missä ois' liipasin lipevä,
apupanos painollinen,
jolla liikkeelle losahtas,
murtus pato muovollinen,
laulu kattohon kajahtas,
ilo irti singahtaisi
tässä juhlassa jalossa,
pikkujoulun pyörtehessä?

* * * * *

Tuohonpa olis' parasta
saaha neuvo tietäjältä,
joka lauluja latovi,
Vimpelissä pimputtavi
kantelolla kaikuvalla,
kauhiasti kailottavi,
laulujansa loilottavi
mölyäänellä syvällä,
kaulallansa karhialla.

Tuopa on Väiski Vimpelistä,
poika Pohjan kankahilta,
naamapuolelta totinen,
pijättyvä piirteiltänsä,
vastas mulle viipymättä
äänellä kärisevällä
selvänä, kuin vesihiisi:

Laulu on lasista tehty,
pullon suulta purskutettu,
ilman ei ikinä viihti
vingutella viulupuuta,
karjahella kauhiasti,
rautalankoja rapata!

Soitto on somempi juttu.
Sitä syntyy, kun puhallat
huuliltasi pullon suuhun
aivan sievästi sivulta!
Täyttöasteen suhteessa on
äänen korkeus kovasti,
viritys niin vietävästi:

Täyteen pulloon ku puhallat,
vingahus on viehättävä,
täynnä toivua tojella.
Tyhjään pulloon ku tohotat,
törähtää niin ruutanasti,
ulvahus on uuvuttava,
ääni aamuisen apia.

Enempää en nyt ehätä
tietojani kertomahan,
viisautta jakelemahan,
ellei palkkiot parane,
kielirasvat kirkastune:

Anna tuikku, niin tupisen,
anna paukku, niin pajatan,
anna pullo, niin pulisen
ilmoille isot asiat:

Konekaupat kuultaville,
laitehankinnat latelen,
joilla hommat hoijetahan,
tietokannat kaavatahan
vuotten kymmenten perästä
tulevalle tuhannelle

Etusivulle